Käyttäjätunnus

Salasana




Säännöt ja ilmoittautuminen
Tulokset

Säännöt
Sarjat ja osallistujat
Elmeri ja Haastamme
Kilpailun tulokset
Palkitut osanottajat

Seurantakierros 2010
Kilpailun tulokset 2007
Kipailun tulokset 2006
Säännöt
Sarjat ja osallistujat
Johtoryhmä
Elmeri+
Elmeri+ -koulutus
Tietokyselyt
Poissaolot
Ilmoittaudu kilpailuun
Usein kysyttyä



» TS-VALTUUTETTULISENSSI
Lisää työkaluja työsi tueksi!
» REKISTERÖIDY ja tilaa viikottainen uutiskirje!
» Työturvallisuuden ja -terveyden johtaminen
uusi, ainutlaatuinen käsikirja 79€

Uusia keinoja turvetuotannon happamuusriskien hallintaan

13.6.2019

Happamien sulfaattimaiden turvetuotannossa ohutkin turvekerros suojaa maaperää happamoitumiselta, ja tuotantoalueen muuttaminen kosteikoksi estää happamoitumista tuotannon päättymisen jälkeen. Näihin tuloksiin päädyttiin laajassa yhteistyöhankkeessa, jossa laadittiin myös opas happamuusriskien kartoittamiseen ja varautumismalli haittojen ennakointiin.

Suomessa on eniten sulfaattimaita koko Euroopassa. Happamia sulfaattimaita esiintyy luonnostaan Suomen rannikolla ja paikoin sisämaassakin. Maaperän kuivatus esimerkiksi maanviljelyn tai turvetuotannon tarpeisiin voi näillä alueilla aiheuttaa happamia ja metallipitoisia valumavesiä, jotka ovat haitallisia alapuolisen vesistön eliöstölle ja virkistyskäytölle, talousvedelle sekä infrastruktuurille.

"Turvetuotannon aikainen happamuuskuormitus on melko pientä ja jo muutaman kymmenen sentin paksuinen yhtenäinen turvekerros suojaa merkittävästi alla olevaa sulfaattimaata hapettumiselta Happamuushaittojen torjunnassa on keskeistä happamuusriskien ennakointi", kertovat akatemialehtori Peter Österholm ja projektitutkija Miriam Nystrand Åbo Akademistä.

Happamuusriskit kasvavat turvetuotannossa loppua kohti turvekerroksen ohentuessa. Tutkimuksessa selvisi, että tuotannon aikana happamuuskuormitusta muodostuu vain pienillä alueilla ojareunavyöhykkeissä.

"Tuotannon päättyessä on tärkeää jättää ohut yhtenäinen turvekerros tuotantosaroille sekä harkita huolella alueen jälkikäyttöä. Alueen kuivattamisesta maanviljelyä varten voi aiheutua happamilla sulfaattimailla merkittävää hapanta vesistökuormitusta. Happamuusriskialueilla suositeltavin jälkikäyttömuoto on vesittäminen kosteikoksi, mikä estää maaperän lisähappamoitumisen", neuvoo hankkeen projektipäällikkö Mirkka Hadzic Suomen ympäristökeskuksesta.

Uuden oppaan avulla sulfaattimaaselvitykset yhtenäisemmiksi

Hankkeessa julkaistiin opas happamien sulfaattimaiden parhaimmista kartoittamismenetelmistä turvetuotantoalueilla. Kartoituksen perusteella voidaan kohdistaa toimet tunnistetuille riskialueille. Myös muiden maankäyttömuotojen yhteydessä voidaan hyödyntää opasta. Jatkossa sen sisältöä päivitetään, kun tunnistusmenetelmät kehittyvät. Oppaan voi ladata hankkeen nettisivuilta.

Happamuushaittojen ennakointiin uusi varautumismalli

Hankkeessa kehitettiin Ruukin ja Saarikosken väliin sijoittuvalle Siikajoenvarren vesistöalueelle varautumismalli, jonka avulla voidaan ennustaa jokiveden happamuustilanteita ja varautua niihin ennalta esimerkiksi Uljuan altaan säännöstelyä muuttamalla.

Hankkeen toteutus

Hankkeen toteuttavat Suomen ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus ja Åbo Akademi. Hankkeen rahoittavat Euroopan aluekehitysrahaston Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 rakennerahasto-ohjelma Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kautta, Bioenergia ry, Nordkalk Oy Ab sekä Stora Enso Oyj. Hankkeen tuloksista on tulossa tarkempi loppuraportti vuonna 2020.

(Suomen ympäristökeskus)




< Edellinen | Seuraava >

<< Takaisin

Kommentoi uutista

Ladataan kommentteja, hetki...


Työsuojeluvaltuutettu.fi - Apua vastuulliseen ja tärkeään tehtävääsi